Osallistuin kouluttajana 13.–15.6.2023 Nurmeksessa järjestettyyn ULOS-UT-OUT -tapahtumaan. Se on ympäristöalan koulu- ja nuorisotyötä tekevien suurtapahtuma, joka keräsi yhteen yli sata luokanopettajaa ja ympäristökasvattajaa. Tilaisuuden tavoitteet olivat kahdensuuntaisia. Opettajat hakevat sieltä uusia ideoita omaan työhönsä, ja toisaalta kehittämistyötä tekevät toimijat keräävät heiltä ajatuksia siitä, millaista uutta tietoa tai toimintaa kasvatustyöhön voitaisiin tarvita.

Oma roolini tilaisuudessa liittyi PÖLYKOORDI-hankkeen kautta pölyttäjiin. Viime vuonna valmistuneessa pölyttäjästrategiassa tunnistettiin tarve lisätä pölyttäjiä koskevia sisältöjä koulu- ja varhaiskasvatukseen eri ikäluokissa. Halusinkin kuulla alan toimijoiden ajatuksia siitä, missä määrin tälle olisi kysyntää ja minkä luonteisia sisältöjä tulisi tarjota. Lisäksi halusin välittää kiinnostuneille lyhyen tietoiskun pölyttäjien tilasta ja tutkimuksesta, sekä erityisesti kansalaisseurannoista.

Työpajaani osallistui 13 opetusalan ammattilaista. Vietimme Hyvärilän nuorisokeskuksen rantapuistossa antoisan ja aurinkoisen iltapäivän keskustellen monista pölyttäjiin, kasvatustyöhön ja näiden yhtymäkohtiin liittyvistä kysymyksistä. Osallistujat saivat myös käytännössä tutustua muutamiin pölyttäjien seurannassa käytettäviin pyydyksiin ja menetelmiin.

Palkitsevaa tekemistä toivotaan

Keskustelujen perusteella kouluissa olisi suurta kysyntää osallistavalle ja konkreettiselle luontoon liittyvälle tekemiselle. Mieluiten koulun välittömässä läheisyydessä, sillä matkustamisen kalleus usein estää käynnin vaikkapa kansallispuistoissa tai tutkimusasemilla. Lisäksi ilmeni, että nykyisen opetussuunnitelman mukaan luokkien tulisi toteuttaa jokin lähiympäristöönsä aidosti vaikuttava projekti – asia, jonka ideointi aiheuttaa monelle opettajalle harmaita hiuksia.

Moni osallistuja korosti oppilaiden motivoinnin tärkeyttä: heille pitää osata tarjota asiat sellaisessa muodossa, josta ainakin useimmat pystyvät innostumaan. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa käsillä tai ulkona tekemistä, tai esimerkiksi peliä tai kilpailua. Toisaalta ilmeni, että ainakin opettajista osa on saanut pelillistämisestä jo tarpeekseen; osa toivoikin muunlaista, itsessään palkitsevaa tekemistä.

Tämän päivän koululaisille kännykkä on kasvanut kiinni käteen. Tästä on ilmeisiä haittoja, mutta toisaalta koululaisilla on hyvät valmiudet käyttää erilaisia mobiilisovelluksia – myös hyödyllisiä sellaisia. Tapahtumassa oli oma rastinsa iNaturalist-palvelun käytöstä koulujen lajiopetuksessa. Tämä onkin lupaava palvelu, sillä sen avulla voidaan sekä tukea koululaisten luontoharrastusta että kerätä tietoa Suomen luonnosta.

Mitä sitten kouluissa voitaisiin tehdä nimenomaan pölyttäjiin liittyen? Tärkeimmäksi tarpeeksi tunnistettiin tarjota kullekin ikäryhmälle sopivan tasoiseksi pureskeltua tietoa ja tekemistä. Pienimmille lapsille riittää usein se, että kerrotaan kimalaisen olevan kiva kaveri, jonka ansiosta meillä on mustikoita. Kukista ja pörriäisistä on helppo kehittää yhteisleikkejä. Peruskoulun ylemmillä luokilla voidaan sitten tutustua tarkemmin kasvien ja pölyttäjien välisiin yhteyksiin, sekä kerätä lajihavaintoja tai toteuttaa vaikkapa projektina oma pörriäisniitty.

Koulun lähelle tulisi perustaa niittyjä

Keskusteluissa kävi ilmeiseksi, että pölyttäjistä olisi tarpeen kehittää ja tarjota edes yksi toimintamalli tai harjoitustyö, jota opettajat voisivat sitten luokkiensa kanssa soveltaa. Esimerkiksi kunnan viherosaston kanssa olisi mahdollista sopia koulun lähelle perustettavasta tekoniitystä tai maisemapellosta, jonka toteutukseen oppilaat osallistuisivat. Jälkikäteen luokat voisivat lisäksi kartoittaa alueelle asettuvia pölyttäjiä. Samalla olisi mahdollista havainnoida, millä kukilla pölyttäjiä käy ja millä ei. Mitkä kukat ovat suosikkeja, ja miksi?

Kimalaisia pidettiin parhaiten kouluihin sopivana pölyttäjien malliryhmänä. Ne ovat sympaattisia ja kaikille tuttuja pörriäisiä. Kimalaisia on myös hyvin liikkeellä jo toukokuussa, toisin kuin useimpia muita pölyttäjiä. Tuolloin niistä on liikkeellä vain kuningattaria, jotka ovat helpoimpia tunnistaa lajilleen.

Tärkeää on sekin, että kimalaisia esiintyy hyvin myös taajamissa, missä koulut yleensä sijaitsevat. Rauhallisia ja hitaita kimalaisia saa usein tarkastella rauhassa, joten kännykuvaaminenkin onnistuu. Useimmilla kimalaislajeilla on selviä värituntomerkkejä, joiden avulla ne voi erottaa toisistaan ainakin ryhmätasolla. Tämä tarjoaa oppilaille tärkeitä onnistumisen elämyksiä.

Kukin luokka voisi esimerkiksi kartoittaa ja valokuvata oman koulunsa lähiympäristön kimalaislajeja samaan tapaan kuin BirdLife Suomen Pihabongaus-tapahtumassa. Luomuksen Laji.fi-verkkopalvelun avulla tästä voisi tehdä koulujen tai rinnakkaisluokkien välille kilpailunkin. Ylemmät luokat voisivat myös harjoitustyössä pohtia, mistä syistä meidän koulun lähistöllä on enemmän tai vähemmän kimalaisia kuin muualla? Havaintomassan kasvaessa aineistoa olisi mahdollista hyödyntää ihan oikeassa tutkimuksessakin.

PÖLYKOORDI-hanke tulee jatkamaan Luontokoulut-verkoston kanssa nyt käynnistettyä vuoropuhelua keinoista tuoda pölyttäjiä koulujen opetukseen. Toiveemme on, että jo ensi kevääseen mennessä jotain edellä kuvatun kaltaista saataisiin tuotua kouluihin käytettäväksi.

Teksti ja kuvat: Janne Heliölä