Seurannat osoittavat päiväperhosten hieman vähentyneen ja yöperhosten määrien pysyneen ennallaan

Valtakunnallinen yöperhosseuranta on kansainvälisestikin poikkeuksellinen, sillä vastaavaa seurantaa on tehty pidempään vain Isossa-Britanniassa ja Unkarissa. Suomessa seurannassa on hiljattain siirrytty käyttämään pyyntivälineenä pakastinrysää, joka on täysin myrkytön sekä kotimainen innovaatio.

Maatalousympäristön päiväperhosseuranta perustuu linjalaskentojen avulla kerättäviin havaintoihin. Samaan menetelmään perustuvaa seurantaa tehdään nykyisin jo lähes kahdessakymmenessä Euroopan maassa. Suomen seuranta on kuitenkin Euroopan neljänneksi vanhin.

Kehitystrendien havaitsemiseen tarvitaan pitkiä aikasarjoja

Seurantojen perusteella yöperhosten kokonaismäärissä ei ole havaittavissa selvää muutosta, kun taas päiväperhosten kokonaismäärät ovat hieman laskeneet. Perhoskannat vaihtelevat vuosittain suuresti luontaisista syistä, etenkin kesän sääoloista riippuen. Tämän vuoksi kehitystrendien havaitsemiseen tarvitaan pitkiä aikasarjoja.

”Perhosten seuranta ei todellakaan ole tylsää – ylä- ja alamäet ovat monesti jyrkkiä, kuin tekno-osakkeiden kursseissa”, toteaa tutkija Janne Heliölä Suomen ympäristökeskuksesta.

Yöperhosten kokonaisyksilömäärä on kohonnut syklisesti noin 8–10 vuoden välein ja viimeaikainen yksilömäärien nousu on tapahtunut aikaisemmin vuosina 1995–1996 sekä 2005–2006. Vuosina 2016–2018 yksilömäärät nousivat voimakkaammin ja pidempään kuin edelliskerroilla. Aika näyttää, jatkuuko yöperhosten kokonaismäärien kasvu vai pysyykö yleistrendi edelleen vakaana.

Yö- ja päiväperhosten yksilömäärät vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Yöperhosten kokonaismäärissä ei ole selvää ajallista trendiä, mutta päiväperhosten kokonaismäärät ovat laskeneet 2000-luvun aikana. Yöperhosten kuvaajasta on poisluettu tunturimittari (Epirrita autumnata), jolla on ajoittain massaesiintymisiä.

Vähentyneitä lajeja enemmän metsien kuin muiden elinympäristöjen yöperhosissa

Lajikohtaiset tulokset tarkentavat kuvaa perhoslajistomme muutoksista. Sekä yö- että päiväperhosilla merkittävä osa lajeista on ollut kannankehitykseltään vakaita. Yöperhosissa on ollut hieman enemmän vähentyviä kuin runsastuneita lajeja. Alustavien tulosten perusteella vähentyneitä lajeja on ollut suhteellisesti enemmän metsien kuin muiden elinympäristöjen yöperhosissa.

Yöperhoslajiston koostumuksen on myös havaittu muuttuneen suuresti. Monet kotoperäiset lajit ovat levinneet pohjoista kohti, ja lukuisia uusia lajeja on saapunut etelästä. ”Moni aiemmin etelärannikolle rajoittunut yöperhoslaji on levinnyt seurannan aikana Pohjois-Savon, jopa Kainuun korkeudelle asti. Vastaavasti Etelä-Suomessa esiintyy nyt lajeja, joita seurannan alkaessa löytyi vasta Baltian eteläosista tai vieläkin etelämpää”, toteaa erikoistutkija Juha Pöyry Suomen ympäristökeskuksesta.

Päiväperhosilla vähentyneitä lajeja on ollut selvästi enemmän kuin runsastuneita lajeja. Tämän ohella etenkin yöperhosilla lajiston koostumuksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja erityisesti maamme pohjoisosissa. Muutosten taustalla on ilmaston lämpeneminen, joka on sekä tuonut maahamme uusia lajeja että auttanut aiempia lajeja levittäytymään yhä pohjoisemmaksi.

Yö- ja päiväperhosten lajikohtaiset kannankehitystrendit. A) Yöperhosissa on hieman enemmän vähentyneitä kuin vakaita tai runsastuneita lajeja. B) Päiväperhosissa on selvästi enemmän vähentyneitä kuin vakaita tai runsastuneita lajeja.

Pölyttäjiä seurataan yhä kattavammin

Maamme vanhin pölyttäjäseuranta on Valtakunnallinen päiväperhosseuranta, johon on ilmoitettu 32 vuoden aikana 6,7 miljoonaa päiväperhoshavaintoa alueelta, joka kattaa yli 75 prosenttia Suomen pinta-alasta. Tähän seurantaan osallistuneet vapaaehtoiset ovat tehneet yli 200 000 havaintopäivää – palkkatyöksi muutettuna heidän panokselleen tulisikin miljoonien hintalappu.

Päiväperhosia seurataan linjalaskentojen avulla. Kuva Marjo Heliölä.

Viime vuosina on tehty myös uusia avauksia. Vuonna 2019 PÖLYHYÖTY-hankkeessa käynnistettiin kimalaisseurannan pilotti perustuen samaan linjalaskentamenetelmään kuin Maatalousympäristön päiväperhosseurannassa. Havainnoijia on liittynyt mukaan monin verroin odotettua enemmän, siten että havaintoverkko on tällä hetkellä jo laajempi kuin SYKEn ylläpitämillä yö- ja päiväperhosseurannoilla. Toiminnan jatkuvuus on kuitenkin uhattuna, sillä kimalaisseurannalle ei ole saatu turvattua pysyviä resursseja.

Edellä mainittujen pölyttäjäseurantojen katveeseen jää vielä monta puutteellisesti tunnettua pölyttäjäryhmää – ennen kaikkea erakkomehiläiset ja kukkakärpäset. Kesällä 2022 käynnistyi uusi, viranomaistyönä toteutettava kansallinen pölyttäjäseuranta, joka tuottaa seurantatietoa myös näistä pölyttäjäryhmistä.

Lisätietoja

Valtakunnallinen yöperhosseuranta
Tutkimus Anna Suuronen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0 295 252 231
Koordinointi Ida-Maria Huikkonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 252 255 etunimi.sukunimi@syke.fi

Maatalousympäristön päiväperhosseuranta sekä kimalaisseuranta
Tutkija Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 040 0148 654, etunimi.sukunimi@syke.fi

Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 040 509 8654, etunimi.sukunimi@syke.fi

Pölyttäjäseurantojen tulosseminaari 19.11. klo 10-17 (Luontokeskus Haltia, Espoo)

• Seminaarin ohjelma (pdf)Avautuu uuteen ikkunaan
• Verkkolinkki seminaarin livestriimaukseen

Lue lisää pölyttäjäseurannoista

• Valtakunnallinen yöperhosseuranta (Nocturna) 1993–2012 (SYKE raportteja 15/2016)
• Maatalousympäristön päiväperhosseuranta (ymparisto.fi)
• PÖLYHYÖTY-hankkeen verkkosivulta löytyy kimalaisseurannan vuosittaiset tulosraportit
• PÖLYHYÖTY-hankkeen loppuraportti (SYKE raportteja 34/2022)
• Valtakunnallinen päiväperhosseuranta (Laji.fi)
• Kattava pölyttäjäseuranta käynnistynyt (SYKE tiedote 29.6.2022)
• Edelliskesän kuivuus ja kolea alkukesä vähentäneet pölyttäjiä (SYKE tiedote 19.8.2022)