Kuluneena kesänä useimmat päiväperhoslajit ovat esiintyneet edellisvuotista niukempina. Keväällä päiväperhosia oli tavanomaisia määriä, mutta kesä-heinäkuussa lentävien päiväperhosten määrät jäivät vähäisiksi. Kimalaisten määrät ovat laskeneet vieläkin voimakkaammin. Keväällä kimalaiskuningattaria esiintyi vielä runsaasti, mutta kimalaisten työläisten määrät ovat kesällä jääneet vaatimattomiksi.
Suomen ympäristökeskus SYKEn keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva pölyttäjäkesä on ollut selvästi edellistä kesää heikompi. Päiväperhosten ohella tilannetta voidaan nyt ensimmäistä kertaa arvioida myös kimalaisten osalta.
Päiväperhoslajeista useimmat vähentyneet
Keväällä päiväperhosia oli jopa viimevuotista enemmän, mutta kesäkuusta alkaen niiden määrät ovat jääneet selvästi vähäisemmiksi. Ennakkotietojen perusteella vähentyneitä lajeja on ollut yli kaksi kertaa enemmän kuin runsastuneita.
Neitoperhonen on ollut tänä kesänä vähälukuinen, toisin kuin muut aikuistalvehtijat. Kuva Riku Lumiaro.
Heikkoa perhoskesää selittänevät osin sekä edelliskesän kuivuus että alkukesän koleus. Viime kesän kuivuus saattoi lisätä perhostoukkien kuolleisuutta, ja laskea siten tänä vuonna aikuistuneiden perhosten määriä. Tämän ohella kuluva kesä oli juhannukseen asti varsin viileä, mikä sekin on haitallista kehittyville perhosille.
Alla on esimerkkejä yksittäisten päiväperhoslajien kannankehityksestä vuosina 1999–2022. Klikkaamalla linkkiä saat näkyviin kyseisen lajin kehityskäyrän. Kuluvan vuoden osalta kannanarviot tulevat tarkentumaan, kun havaintoaineiston tallennus saadaan kokonaisuudessa tehtyä.
Tänä kesänä ennätyksellisen runsaita ovat olleet kangasperhonen, auroraperhonen ja suruvaippa.
Kannat 2000-luvun pohjalukemissa: niittyhopeatäplä ja orvokkihopeatäplä sekä hopeasinisiipi ja hohtosinisiipi.
Kimalaiset vähissä keski- ja loppukesällä
Päiväperhosten tavoin myös kimalaisia tavattiin keväällä vielä vähintään yhtä runsaina kuin vuonna 2021. Kuningattarien talvehtiminen sujui hyvin. Tämä selittänee osaltaan kesän hyvän mustikkasadon, sillä metsämarjojen pölytyksestä vastaavat kimalaisten osalta etupäässä kuningattaret. Valtaosa työläiskimalaisista aikuistuu vasta myöhemmin, juhannuksen jälkeen.
Laskennoissa keskimäärin havaitut päiväperhosten ja kimalaisten kokonaismäärät kuukausittain vuosina 2021 ja 2022. Elokuun osalta mukana on vain ensimmäinen viikko. Kesäkuusta alkaen etenkin kimalaisten määrät ovat olleet tuntuvasti edellisvuotista alhaisempia.
Kesän edetessä kimalaispesien kehityksessä on mitä ilmeisimmin törmätty ongelmiin. Työläisten määrät olivat kesä-heinäkuussa tuntuvasti edellisvuotta vähäisempiä – jopa siinä määrin, että kansalaisilta on tullut asiasta huolestuneita kyselyjä. Ero edelliskesään oli suurin heinäkuussa, jolloin kimalaiset ovat tyypillisesti runsaimmillaan.
Kaikki yleisimmätkin kimalaislajit ovat esiintyneet viimevuotista selvästi vähälukuisempina. Edelliskesää runsaampina on tavattu vain maa- ja ketokimalaista, joita esiintyy melko harvalukuisina maamme eteläosissa. Kasvatettua tarhamehiläistä on laskennoissa havaittu jokseenkin yhtä paljon kuin edellisvuonna.
Edellisvuodesta runsastuneiden ja vähentyneiden päiväperhos- ja kimalaislajien lukumäärät. Molemmissa pölyttäjäryhmissä vähentyneitä lajeja on ollut selvästi enemmän kuin runsastuneita.
Pitkäjänteistä pölyttäjäseurantaa
Vapaaehtoiset havainnoijat keräävät vuosittaista seurantatietoa niin päiväperhosista kuin kimalaisistakin. Tässä tiedotteessa esitetyt arviot perustuvat 7.8.2022 mennessä tallennettuihin havaintoaineistoihin, jotka vastaavat noin kolmannesta kesän havaintomäärästä. Syksyllä saatavat lopulliset arviot tulevat tarkentumaan etenkin loppukesän lajien osalta, sillä niiden lento on edelleen käynnissä.
SYKEn ylläpitämä Maatalousympäristön päiväperhosseuranta on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.
Mantukimalainen pölyttää apilankukkaa. Kuva Mikko Kuussaari.
SYKE ylläpitää myös vuonna 2019 käynnistynyttä kimalaisseurantaa. Seuranta alkoi kaksivuotisena pilottina, mutta laajan kiinnostuksen ansiosta se on saanut jatkoaikaa. Seurannan toiminta pyritään turvaamaan jatkossakin. Suomessa esiintyy yhteensä 37 kimalaislajia, joista 27 on tavattu seurannassa.
Pölyttäjiä on tarpeen seurata pitkäjänteisesti, koska niiden kannat vaihtelevat suuresti lähinnä kesän sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevät kehitystrendit. Pitkällä aikajänteellä pölyttäjälajistomme muutoksia selittävät ennen kaikkea soveliaiden elinympäristöjen väheneminen sekä ilmaston lämpeneminen.
Lisätietoja
Tutkija Janne Heliölä, p. 040 0148 654, etunimi.sukunimi@syke.fi
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, p. 040 50 98654, etunimi.sukunimi@syke.fi