Viime viikkoina maassamme on käyty kiivasta yhteiskunnallista keskustelua EU:n esittämän ennallistamisasetuksen sisällöistä. Esitys veisi luonnonsuojelua EU:ssa merkittävästi eteenpäin, mutta monet pitävät sen taloudellisia vaikutuksia liian mittavina. Onkin vielä epävarmaa, missä muodossa asetus lopulta hyväksytään Suomessa ja muissa jäsenmaissa.
Ennallistamisasetuksen yhtenä osatavoitteena on parantaa pölyttäjien tilaa. Asetuksen 8. artikla velvoittaa jäsenmaita vahvistamaan pölyttäjäkantojaan tyydyttävänä pidettävälle tasolle. Tämän tason saavuttamista arvioitaisiin ennalta määriteltävän seurantamenetelmän ja -indikaattorien avulla.
Kyseisen pölyttäjiä koskevan artiklan toteutettavuutta, vaikuttavuutta ja aiheutuvia kustannuksia on kuitenkin vielä kiusallisen vaikea ennakoida. EU:n asettama asiantuntijatyöryhmä antoi viime vuonna esityksen siitä, kuinka pölyttäjien yhdennetty seuranta tulisi jäsenmaissa järjestää. Tämä esitys on edelleen käsittelyssä, joten seurannassa käytettävä menetelmä ei ole vielä tiedossa. Myöskään vaikuttavuuden mittarina käytettäviä indikaattoreja ei ole vielä määritelty. Tavoitteisiin jouduttaisiin siis sitoutumaan ilman tietoa siitä, kuinka niiden saavuttamista arvioidaan.
Avoimia kysymyksiä on vielä paljon
Jäsenmaille jäänee paljon vapautta määritellä konkreettiset politiikkatoimet, joiden avulla kukin maa pyrkii pölyttäjien tilaa parantamaan. Ongelmia on odotettavissa näiden toimenpiteiden määrittelyssä, ja etenkin niiden vaikuttavuuden osoittamisessa. Pölyttäjillä vuosittaiset kannanvaihtelut ovat huomattavan suuria johtuen luontaisista satunnaistekijöistä, kuten sääoloista tai loisten määristä. Tästä seuraa, että politiikkatoimien vaikutuksia havaittuihin kannanmuutoksiin on erittäin vaikeaa osoittaa. Jos sääolot ovat suotuisia parina kesänä peräkkäin, pölyttäjäkannat voivat vahvistua tuntuvasti, vaikka mitään merkittäviä pölyttäjätoimenpiteitä ei tehtäisi. Tällöin kyseessä olisi sama ilmiö kuin monien sähköntuottajien ansiottomissa windfall-voitoissa kuluvana vuonna. Yhtä hyvin voi käydä myös päinvastoin: pari sateista ja koleaa kesää voi heikentää pölyttäjäkantoja suuresti peittäen alleen hyvinkin tehokkaiden politiikkatoimien tuomat hyödyt.
Jotta pölyttäjien suojelulle asetettavien tavoitteiden mittaaminen olisi mahdollista, tutkimukseen perustuvaa pölyttäjätietoa tarvitaan lisää. Ensinnäkin tarvitaan vertailevia tapaustutkimuksia, joilla voidaan osoittaa tarkasteltavien politiikkatoimien vaikuttavuus käyttäen vertailukohtana alueita, joilla toimia ei tehdä. Toiseksi tarvitaan riittävän laaja-alaisena toteutettavaa pölyttäjien tilan yleisseurantaa, jotta lajistossa tapahtuneet muutokset voidaan luotettavasti tunnistaa. Kolmanneksi tarvitaan asiantuntevaa tulkintaa siitä, missä määrin tehdyt politiikkatoimet selittävät havaittuja pölyttäjien kannanmuutoksia.
Esitetty ennallistamisasetus ei kuitenkaan toisi Suomelle pölyttäjien osalta merkittäviä uusia velvoitteita, sillä sen tavoitteet ovat saman kaltaisia kuin viime keväänä valmistuneessa Kansallisessa pölyttäjästrategiassa ja toimenpidesuunnitelmassa. Tänä vuonna maassamme on myös vahvistettu pölyttäjien tilan seurantaa PÖLYSEURA-hankkeessa käynnistetyn viranomaisseurannan avulla. Pölyttäjästrategia ei kuitenkaan ole saanut riittäviä resursseja tavoitteidensa toteutukseen. Nykyisten pölyttäjäseurantojen perusteella ei myöskään pystytä arvioimaan erilaisten politiikkatoimien vaikuttavuutta etenkään maatalouden osalta. Näihin teemoihin tullaan tarvitsemaan lisäresursseja, jos ennallistamisasetus lopulta astuu voimaan jokseenkin esitetyssä muodossa.
Janne Heliölä, Mikko Kuussaari ja Marjaana Toivonen