SYKEn erikoitutukija Marjaana Toivonen kirjoittaaa Suomen Luonnon blogissaan:
”Tarhatut ja villit pölyttäjät voivat menestyä samoilla alueilla. Pölyttäjätarhaukseen liittyvät riskit pitää kuitenkin tunnistaa ja minimoida.
Joitain vuosia sitten tuskailin yleistä harhaluuloa, jonka mukaan tarhamehiläiset edustavat kaikkia pölyttäjiä ja mehiläistarhaus pölyttäjien suojelua. Sitten pölyttäjät nousivat median valokeilaan ja kimalaiset kaiken kansan huulille. Tietoisuus pölyttäjien monimuotoisuudesta ja luonnonvaraisten lajien ahdingosta alkoi levitä. Nyt yhä useampi pohtii, onko tarhamehiläisistä haittaa villeille pölyttäjälajeille.
Tarhattujen pölyttäjien vaikutuksia villeihin pölyttäjiin ei ole tutkittu Suomessa, mutta maailmalla kyllä. Viisi vuotta sitten ilmestynyt katsausartikkeli tarkastelee tarhamehiläisten ja tarhattujen kimalaisten vaikutuksia villeihin mesipistiäisiin. Vaikutusmekanismeja on useita.
Tarhamehiläinen maitohorsman kukalla. Kuva: Marjaana Toivonen
Ensinnäkin tarhatut ja villit pölyttäjät kilpailevat keskenään ravinnosta. Kilpailun vakavuus tai haitta villeille pölyttäjille on toinen kysymys. Useimmat pölyttäjälajit voivat hakea ravintoa lukuisten eri kasvilajien kukista. Toisaalta varsinkin tarhamehiläiset ovat kukkauskollisia: ne valitsevat runsaasti ravintoa tarjoavan kasvilajin, jonka kukissa jatkavat vierailujaan niin kauan kuin mettä tai siitepölyä on tarjolla. Jos tarhamehiläiset valtaavat joukolla yhden kasvilajin apajat, villit pölyttäjät kykenevät yleensä siirtymään muille ravintokasveille, kunhan niitä on tarjolla.”
Lue kirjoitus kokonaisuudessaan Suomen Luonnon blogista Pellolla ja pietareella