Toissa viikonloppuna järjestetyn Suomen ensimmäisen pölyttäjäviikonlopun aikana pölyttäjiä tarkkailtiin yhteensä 82 paikalla eri puolilla Suomea noin 100 osallistujan voimin. Havainnoista noin kolmasosa tehtiin pääkaupunkiseudulla. Yhteensä tapahtuman aikana tunnistettiin 21 kimalais-, 29 päiväperhos- ja 18 muuta suurperhoslajia. Lisäksi useimmilta havainnointipaikoilta ilmoitettiin myös tarhamehiläisiä, erakkomehiläisiä ja kukkakärpäsiä.
Eniten havaintoja kertyi mantu/kontukimalaisesta, kivikko/mustakimalaisesta, kartanokimalaisesta ja lanttuperhosesta. Näistä mantu- ja kontukimalainen sekä kivikko- ja mustakimalainen muodostavat lajiparit, joiden lajit ovat yleisiä ja harjaantumattomalle vaikeita erottaa toisistaan. Kimalaisista hyvin yleisenä esiintyi myös peltokimalainen ja päiväperhosista piippopaksupää.
Pölyttäjäviikonlopun havainnointipaikat eri puolilla Suomea.
Sää suosi pölyttäjäviikonlopun havainnointia. Havaintoja kertyi tasaisesti sekä lauantailta että sunnuntailta. Pääosa havaintopaikoista sijaitsi kaupunkien ja taajamien rakennetuilla alueilla. Eniten pölyttäjiä tarkkailtiin havainnoitsijoiden omassa pihapiirissä (46 % havaintopaikoista). Noin neljännes havainnoista tehtiin luonnonniityillä sekä kylvämällä perustetuilla uusniityillä, joille viikonlopun aikana järjestettiin myös opastettuja pölyttäjäretkiä.
Pölyttäjäviikonlopun eniten havaitut lajit ja niiden havaintopaikkojen lukumäärät 15.–16.6.2024.
Kimalaisia havaittiin enemmän kuin perhosia
Odotetusti kimalaisia ilmoitettiin rakennetuilta alueilta selvästi enemmän kuin päiväperhosia. Päiväperhoset ovat huomattavasti herkempiä rakentamisen kielteisille vaikutuksille kuin kimalaiset ja muut mesipistiäiset. Esimerkiksi Helsingin Töölönlahden uusniityillä havaittiin kymmeniä kimalaisia ja erakkomehiläisiä, mutta ei yhtään päiväperhosta. Pölyttäjäviikonlopun päiväperhoshavainnot kertyivätkin pääosin muutamilta maaseudun niittymäisiltä havaintopaikoilta. Tällaisilla runsaskukkaisilla alueilla sekä kimalaiset että päiväperhoset olivat runsaita.
Alkukesän pitkien helteiden ansiosta luonnonkasvien kukinta oli pölyttäjäviikonlopun aikana noin kaksi viikkoa normaalia edellä, ja siksi myös pölyttäjien runsaus oli jo lähellä keskikesän huipputasoa. Pölyttäjien runsaudesta ja tapahtuman ennakkomainostuksesta huolimatta tavallisten kansalaisten osallistuminen tapahtumaan jäi melko vähäiseksi. Kynnys pölyttäjien havainnointiin ilman aiempaa kokemusta näyttää olleen suuri, vaikka tukea lajien tunnistamiseen oli tarjolla.
Tulevaisuudessa vastaavan tapahtuman suosiota voisi saada kasvatettua laajentamalla sen näkyvyyttä tiedostusvälineissä. Myös havaintojen ilmoittaminen olisi tehtävä sujuvammaksi. Nyt pääosa havainnoista ilmoitettiin verkkolomakkeella, joka ei mahdollistanut tarkkojen yksilömäärien ilmoittamista. Viidesosa tapahtuman osallistujista ilmoitti havaintonsa iNaturalist-kännykkäsovelluksella, mutta yleensä ilman tietoa havaintoalueen luontotyypistä. Kaikesta huolimatta havaintoja kertyi melko hyvin, ja moni yhteistyötaho vaikutti kiinnostuneelta tapahtuman uudelleen järjestämisestä. Ensimmäisen pölyttäjäviikonlopun kokemusten pohjalta tapahtumaa on mahdollista kehittää monella tavalla kansalaisille houkuttelevammaksi.
Teksti: Mikko Kuussaari, Ida-Maria Huikkonen, Janne Heliölä, Marjaana Toivonen ja Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskus