Tuore suomalaistutkimus osoittaa, että tuhoeläinten torjunnassa käytetty tiaklopridi voi aiheuttaa kimalaisille sekä akuutteja myrkytysoireita että heikentää niiden oppimiskykyä. Vaikka ainetta käytettäisiin pelloilla käyttöohjeiden mukaisesti, sen pitoisuudet siitepölyssä ja medessä voivat nousta haitallisen korkeiksi.
Neonikotinoideihin kuuluvaa tiaklopridia on käytetty aiemmin Suomessa muun muassa öljykasvien, hedelmien ja marjojen viljelyssä. Vuonna 2020 EU kielsi tiaklopridin käytön kasvinsuojeluaineena. Syynä olivat ennen kaikkea pohjavesien saastumiseen ja ihmisten terveyteen liittyvät riskit. EU:n ulkopuolella ainetta käytetään yhä. Myös EU:ssa aineen käytölle on mahdollista hakea poikkeuslupaa.
Tutkimuksessa kontukimalaisia altistettiin kahdelle eri määrällä torjunta-ainetta. Molemmat torjunta-ainemäärät perustuivat suomalaisessa peltoympäristössä havaittuihin meden ja siitepölyn torjunta-ainepitoisuuksiin. Kahteen erilaiseen altistusmäärään päädyttiin siksi, että kimalaisten medenkulutus riippuu meden sokeripitoisuudesta, joka vaihtelee esimerkiksi kasvilajin ja sään mukaan. Jos mesi on vähäsokerista, kimalaiset syövät enemmän, jolloin torjunta-ainealtistus kasvaa.
Kimalainen opettelee, minkä värisiltä levyiltä se saa sokerivettä. Kuvaaja: Lotta Kaila.
Kimalaisten oppimista ja pitkäaikaista muistia tutkittiin kymmenen värin värioppimiskokeella. Siinä tietynväristen muovilevyjen päällä on sokerilientä ja toisenväristen levyjen päällä pahanmakuista kiniinivettä. Ensin testataan, kuinka nopeasti kimalaiset oppivat, minkä värisiltä levyiltä ne saavat ravintoa. Parin päivän tauon jälkeen testataan, kuinka hyvin kimalaiset muistavat oppimansa.
Käytetyistä altistusmääristä korkeampi aiheutti kimalaisille niin voimakkaita myrkytysoireita, ettei oppimista ja muistia pystytty tutkimaan. Matalampi altistustaso ei sen sijaan aiheuttanut silminnähtäviä oireita, mutta heikensi kimalaisten oppimista. Pitkäkestoiseen muistiin torjunta-ainealtistus ei vaikuttanut.
Oppimisella vaikutusta kimalaisten selviytymiseen
Luonnossa kimalaisten värioppimiskyvyllä on suuri vaikutus ravinnonkeruun tehokkuuteen. Ravinnonkeruun tehokkuus puolestaan vaikuttaa yhdyskunnan kasvuun ja uusien kuningatarten tuotantoon. Niinpä kimalaisten oppimiskyvyn heikkeneminen voi johtaa kimalaiskantojen pienenemiseen.
Vaikka tiaklopridi ei ole enää ajankohtainen uhka pölyttäjille Suomessa tai EU-alueella, jälkikäteen paljastuvista haitoista on syytä ottaa opiksi. Torjunta-aineiden riskinarviointia tulee kehittää niin, että pölyttäjiä pystytään suojelemaan aineiden erilaisilta haittavaikutuksilta, joihin kuuluvat myös ei-tappavat vaikutukset. Yksi keino parantaa riskinarviointia on sisällyttää siihen kimalaisten oppimisen ja muistin testaus värioppimiskokeella.
Toinen riskinarviointiin liittyvä pullonkaula on realistisen altistustason arvioinnin vaikeus. Tietoa esimerkiksi meden ja siitepölyn sisältämistä torjunta-ainejäämistä suomalaisessa peltoympäristössä on olemassa erittäin vähän. Jotta tutkimuksissa osataan käyttää järkeviä altistustasoja, ja jotta eri tutkimusten havaitsemien vaikutusten todennäköisyyttä todellisessa ympäristössä voidaan arvioida, tarvitaan torjunta-ainejäämien systemaattista ympäristöseurantaa.
Kirjoittaja Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Marjaana Toivonen